Nyt on syytä olla tarkkana. Uusliberalismin salakavalat tuulet puhaltavat suomalaisessakin koulutuspolitiikassa. Lasten ja nuorten kannalta uusliberalismin haitallisin piirre on usko testeihin ja kilpailuun.
Tauti ei onneksi ole vielä päässyt pahaksi. Suomessa on suhteellisen paljon kasvatus- ja opetusalan viisautta. Julkisille foorumeille tarvittaisiin kuitenkin enemmän professori Kari Uusikylän kaltaisia äänekkäitä humaanin ihmisyyden puolestapuhujia.
Professori Stephen J. Ball kuvaa, miten uusliberalismi tuottaa sekä aktiivista alamaisuutta että loputonta tuotteliaisuutta. Hänen mukaansa uusliberalismin tuloksena me haluamme tehdä sitä, mitä meidän halutaankin tekevän. Yritysmaailmasta tulee malli, jota julkinen sektorikin jäljittelee. Kysymykset totuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja moraalisista arvoista korvataan kysymyksillä hyödystä ja sen mittaustavoista.
Niin ikään professori Jouni Välijärvi liittää koulujen ulkoisen arvioinnin, kasvavan kontrollin ja tulosvastuun uusliberalismin esiinmarssiin ensin Englannissa ja sittemmin monissa muissa maissa. Suomessa arviointi on perinteisesti ymmärretty toisin. Meillä on korostettu koulun ja opettajan autonomiaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oppimistuloksia ja muuta arviointia on käytetty jo pitkään yksittäisten oppilaitosten toiminnan ohjailuun ja yhdenmukaistamiseen. Välijärven arvion mukaan Suomi on tähän asti onnistunut säilyttämään omaperäisen koulutusjärjestelmän, joka korostaa opettajaa pedagogiikan ammattilaisena. Opettajan autonomia ja pedagoginen vapaus on meillä korostunut.
Meillä kunnioitetaan opettajan ammattia korkean profiilin professiona. Myös oppilasta kunnioitetaan eikä opetusta tulkita vain mitattavuuteen asettuvaksi yksisuuntaiseksi tiedonsiirtotapahtumaksi.
Lisääntyvä koulutuksen ulkoinen arviointi lisää kuitenkin ulkopuolisten toimijoiden valtaa kouluun. Muiden maiden esimerkit osoittavat, että arvioinnin kehittymisellä opettajan työtä kontrolloivaksi ja ohjaavaksi on pääosin negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi opettajan työn arvostus heikkenee ja ammatin suosio nuorten uravalinnoissa laskee. Myös Ruotsi on seurannut Englannin aiempaa kehitystä. Nykyisin Ruotsin ja Suomen arviointikäytänteet eroavat toisistaan selvästi. Vastaavasti ruotsalaisoppilaiden tulokset ovat 2000-luvulla heikentyneet ja Suomi on noussut PISA-vertailujen kärkeen.
Suomessa ei testata koko ikäluokkaa eikä kontrolloida opettajien työtä. Englannissa luotetaan testeihin, Suomessa opettajaan. Kontrollikulttuurin levittäminen saatetaan naamioida erilaisten, sinänsä hyvien asioiden, kuten oppilaan oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden, tasa-arvon tai laatujärjestelmä- ja kehittämispuheiden taakse.
Toivottavasti suomalaisilla virkamiehillä ja poliittisilla päättäjillä on itsetuntoa pitää suomalainen koulumaailma immuunina testi- ja mittaamistaudille. Koulujärjestelmämme menestyksen salaisuus on tiivistettävissä kolmeen suureen käsitteeseen: luottamus, vapaus ja kunnioitus.
Kollegani kysyi kerran aivan aiheellisesti, miksi uusliberalismi on minulle kirosana ja miksi tuon uusliberalismista esiin aina vain sen kielteisiä puolia. Koska luovuutta tukahduttava määräyksillä ja testeillä kontrolloiminen ei kuulosta hyvältä. Yritän kuitenkin keksiä jotain positiivistakin sanottavaa uusliberalismista. Hyvä asia on myös se, että vanhemmilla on vapaan kouluvalinnan ja vaihtoehtojen kautta aktiivinen rooli omien lastensa kasvatukseen ja kouluelämään liittyvissä asioissa.
Jarno Paalasmaa
puheenjohtaja, Steinerkasvatuksen liitto
