Tällä hetkellä nautin ulkopuolisen silmin nähtynä vapaavuotta opetuksesta, omin silmin nähtynä täysistä työpäivistä kotona. Olen väitöskirjan siinä vaiheessa, että analysoin lukiolaisten äidinkielen ja kirjallisuuden jaksoilta kertyneitä satoja kirjoitelmia. Yritän löytää viitteitä siitä, mitä opiskelijat ajattelevat kielestä ja sen merkityksestä heille itselleen. Uskon, että mikäli ihminen tunnistaa kielen vaikutuksen omaan identiteettiinsä, hänen itsetuntemuksensa ja -ymmärryksensä on laajempi kuin silloin, jos kieli ymmärretään vain kommunikaation mahdollistajaksi.
Tutkijan työpöytä
Mikäli opiskelija näkee kielen identiteettiin vaikuttavan luonteen, hänellä todennäköisesti on kielestä tämänkaltainen kokemus jonkin konkreettisen tapahtuman kautta. Koska opetuksessa on vaikea tarjota tilaisuuksia kaikkiin mahdollisiin kokemuksiin, jo menneistä kokemuksista on opittava keskustelemaan. Jotta kokemuksista voisi keskustella, niiden olemassaolo pitää oivaltaa ja niitä pitää osata havainnoida. Mitä muuta vaihtoehtoa opetuksella on tällöin kuin yrittää saada opiskelijat dialogiin toistensa kanssa! Kieli mahdollistaa kommunikaation, kommunikaatio dialogin ja dialogi itseymmärryksen.
Miten mielenkiintoiset aineistonkeruuseen kuluneet kolme vuotta olivatkaan! Kolme vuotta keskustelimme Lappeenrannan steinerkoulun lukiossa kaikki äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällöt. Tuntisuunnitelmani sisälsivät opetettavan tiedon sijaan vain kysymyksiä pohdittavaksi. Seurantaryhmäni viisi opiskelijaa eivät saaneet mitään valmiina. Kaikki piti itse etsiä ja löytää. Ja kyllä he löysivätkin! Ja kirjoittivat ajatuksiaan!
Nyt kotona istuessani ja kirjoitelmia lukiessani pitämäni keskustelutunnit ovat elävästi silmieni edessä. Opiskelijoiden kirjoitelmat, palaute ja oman toiminnan tutkiminen ovat antaneet varmuuden siitä, että teen työtäni juuri siten kuin uskon olevan hyväksi steinerpedagogiikan tulevaisuudelle.
Tutkimus auttaa kehittämään opetusta. Vain opettajat voivat kehittää omaa opetustaan. Sen lisäksi, että opettaja havainnoi oman luokkansa opiskelijoita ja havaintojensa pohjalta suunnittelee tulevaa opetusta, tutkiva opettaja haastaa itsensä kirjoittamaan omista opetuskokemuksistaan ja jakamaan ajatuksensa julkisesti. Tutkiva opettaja uskaltautuu pohtimaan omaa toimintaansa vaikkapa Steinerkasvatus-lehden sivuilla. Ei tarvitse olla kirjoilla yliopistossa, omaa työtään voi tutkia ilman tiedeyhteisöäkin.
Kun olen saanut palautetta opetuksestani ja kirjoittamistani artikkeleista, olen tunnistanut toimintani karikot ja oppinut ajattelemaan myös ajatteluani. Olen tuntenut itseni vapaaksi, kun olen voinut todeta, että oma toimintani perustuu omiin ajatuksiini!
Kun steinerpedagogiikassa pyrimme opetuksessamme kasvattamaan oppilaita ja opiskelijoita vapauteen, tutkimuksen avulla kasvatamme itseämme siihen. Tästä näkökulmasta katsottuna neljä vuotta steinerpedagogiikan tutkijana saa väitöskirjan valmistumisenkin jälkeen vuoden jos toisenkin lisää. Tutkimusaiheita kyllä riittää!
Lappeenrannassa 26.3.2013
Eeva Raunela
Lappeenrannan steinerkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
Snellman-korkeakoulun tuntiopettaja
Steinerkasvatuksen liiton johtokunnan jäsen
Artikkeli ”Äidinkieltä ja kirjallisuutta keskustellen” on luettavissa Steinerkasvatus-lehden numerosta 1/2012.
